maanantai 21. tammikuuta 2008

Kaipaamaan jäi...

Ja vaikka huone on pieni, on heidän välissään maat ja meret.
Hetki ajan ja ikuisuuden välillä on häilyvä, kuin on hetki nautinnosta kipuun.

On turha huutaa, sillä hiljaisuutta ei voi kuulla.

On kaksi sielua, mutta vain yksi elämä.

2 kommenttia:

jussi kirjoitti...

mielenkiintoinen tilavaikutelma, ilmava ja vahva jäsentely.

Miia.K kirjoitti...

Lukiessa tulee ihan sellainen olo,että vain äärettömyys on rajana. Hieno!